Hamalainen

P ll on paljon maailmaa n hnyt p ll , ja huomattavasti viisaampi kuin mik n muu tunnettu silmin havaittava olio maailmankaikkeudessa. Viisautensa se oli saanut ker nnyt l pi maailmojen kest neen el m ns aikana. Se oli n hnyt monenmoista outoa ja eriskummallista, mutta my s tavallisemman oloisia juttuja. tiesi ja ymm rsi monenmoista, mutta oli toki juttuja jota se ei pystynyt valtaisasta kokemuksestaan ja ymm rryksest n huolimatta ymm rt m n. Se oli hyv tarinankertoja, ja niinp P ll kuunnellessa ei yleens pitk stynyt. Vaikka joskus P ll n jutut tuntuivat ehk hieman vaikeasti uskottavilta, niin se sanoi niiden kuitenkin olevan totta. Aivan kokonaan totta. Mit n muuta ei sen mielest kannata kertoakaan, koska totuus on huomattavasti kaikkia tarinoita ihmeellisempi. Paljon ihmeellisempi. Kysymys oli vaan siit , ett yleens uskotaan ja pidet n jollain tavalla totena sellaisia juttuja, jotka on keksitty tai sill lailla muutoin rakenneltu, kun on tarvittu jokin mihin uskoa. Sitten on uskottu siihen. Ja uskottu tosissaan. Jopa niin tosissaan, ett on tehty vaikka mit sen uskomuksen t hden. Vaikkapa tapettu toisia. On siis yleens t rke , ett on mihin uskoa, jotta voi sen valjastaa omiin touhuiluihinsa sopivaksi uskomukseksi. El m vaan on sellaista. Se vaan on niin. Koska se on niin, on tyhm v itt toisin, ja yritt v nt totuutta toisenlaiseksi. P ll on katsonut saaliikseen kertoa kaiken sen mink varmuudella tiet , tai ainakin l hes tiet , kaiken kansan ymm rrett v ksi. Se sanoo omasta mielest n hyvinkin hurskaan oloisesti, ett kell on korvat, se kuulkoon. P ll vaikutti usein hieman lapselliselta, kun h n ohitti monesti el m nrealiteetit, eik uskonut siihen, mihin ihmiset yleens uskovat. Ihmiset olivat sen mielest rakennelleet historian saatossa hyvinkin uskottavan oloiseksi sen mihin nyt uskoivat, toisin kuin P ll . Koska P ll oli lent nyt ristiin rastiin t t maailmankaikkeutta ties kuinka kauan, sill oli hyvin selke kuva maailma

Jos kuvataiteilijalta kysytään kuinka kauan on häneltä mennyt teoksen maalaamiseen, hän luultavimmin vastaa tähän tapaan. Minulta on mennyt tämän teoksen valmistamiseen koko tähänastinen elämäni. Teoksen synnytyksen loppuvaiheeseen, teoksen maalaamiseen, olen käyttänyt noin yhden viikon elämästäni. Se on elämäni tähänastisen prosessin kirjaamista kuvataiteen keinoin. Minulle tuli aika ＂maalata＂ elämäni tähänastinen prosessi, ja kirjata se näppäimistön eksaktilla, mutta laajalla siveltimellä, tulkittavaan muotoon. Kuvataiteellisen elämäni kirjaamisen olen laittanut hetkeksi sivummalle. Olen pohtinut omaa suhtautumistani elämän suuriin kysymyksiin. Huomaan tämän askaroinnin edelleenkin kutisevan sydämessäni. Olenko tosikko, kun en yksinkertaisesti anna asioiden vain kulkea omalla painollaan entiseen malliin? Mutta kun... Kirjoitusprosessin aikana on minulle tapahtunut lukuisasti, paljon, sellaisia tulkinta ja perspektiivi muutoksia, joista en ole ollut lainkaan tietoinen, ennen kuin ne sitten vaan ＂tulivat＂. Nuoruusvuosistani alkaen mieltäni askarruttaneet suurten kysymysten tulkinnat, joita en kyennyt hengessäni hyväksymään, saivat ylhäältä tulokulman, joka sai sydämeni ja henkeni liekkeihin. Olin löytänyt, tai saanut, viimeinkin vastaukset kysymyksiini, ja levon hengelleni ja sielulleni. Jumalan minulle tarkoittama, koodaama, elämä oli tältä osin päässyt maaliin.